Pysäyttämätön järistys modernissa musiikkimaailmassa
Kun vuonna tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäkaksi perustettu yhtye ilmoittaa uudesta studioalbumista vuonna kaksituhattakaksikymmentäkuusi, koko musiikkimaailma pidättää hetkeksi hengitystään. The Rolling Stones on uusimman, sointuvan nimen 'Foreign Tongues' saaneen teoksensa julkaisulla jälleen kerran todistanut, etteivät he alistu musiikillisille tai ajallisille rajoille. Vain vajaat kolme vuotta 'Hackney Diamonds' -albumin valtavan maailmanlaajuisen menestyksen jälkeen – joka palkittiin parhaana rockalbumina Grammy-gaalassa kaksituhattakaksikymmentäviisi – brittilegenda esittelee neljätoista upouutta kappaletta. Tämä huomattavan lyhyt aika kahden studioalbumin välillä merkitsee luovaa renessanssia, joka tuntuu suorastaan historialliselta yhtyeen pitkällä ja ennennäkemättömällä uralla. Se on yksiselitteinen merkki siitä, että Mick Jaggerin, Keith Richardsin ja Ronnie Woodin luova nälkä ei ole vielä läheskään tyydytetty.
Tämän luomisvimman historiallista ulottuvuutta on vaikea pukea sanoiksi, kun otetaan huomioon, että yhtye juhli muutama vuosi sitten kuusikymmenvuotisjuhlaansa. Lukemattomien ykköshittien ja albumien myötä, jotka ovat merkittävästi muokanneet brittiläistä ja maailmanlaajuista musiikkihistoriaa, Stones ei suinkaan lepää laakereillaan. Tämän väsymättömän moottorin ytimessä ovat edelleen ikoniset perustajajäsenet, joita tukee tuttu joukko huippumuusikoita, kuten Darryl Jones, Matt Clifford ja Steve Jordan. Erityisen koskettavaa ja historiallisesti valtavan merkittävää on se, että myös edesmennyt Charlie Watts on ikuistettu tälle albumille hänen viimeisistä studiosessioistaan tehtyjen äänitysten kautta. Tämä syvä yhteys omaan menneisyyteen yhdistettynä ehdottomaan tahtoon kehittyä musiikillisesti antaa uudelle materiaalille emotionaalista painoarvoa ja vertaansa vailla olevaa aitoutta.
'Foreign Tongues' -albumin syntyprosessi todistaa huomattavasta keskittymisestä ja selkeästä taiteellisesta visiosta. Grammy-palkitun tuottajan Andrew Wattin kokeneessa ohjauksessa yhtye vetäytyi arvostetuille Metropolis-studioille Länsi-Lontooseen. Se, että tämä monimutkainen ja monitasoinen albumi saatiin valmiiksi alle kuukaudessa, puhuu omaa kieltään muusikoiden ja heidän tuottajansa välisestä räjähtävästä kemiasta ja intuitiivisesta yhteistyöstä. Watt osaa mestarillisesti säilyttää klassisen Stones-soundin tunnistettavan, raa'an ytimen ja ladata sen samalla modernilla, iskevällä dynamiikalla. Tuloksena on äänimaisema, joka on syvällä bluesin, countryn ja rockin perinteissä, mutta puskee silti kaiuttimista ulos tuoreena, nykyaikaisena ja ehdottoman tulevaisuuteen suuntautuvana.
Kohtalon ja raa'an energian arkkitehtuuri
Tämän monumentaalisen teoksen musiikillisena sanansaattajana ja ensimmäisenä ennakkosinglenä toimii kappale 'In The Stars', joka näki päivänvalon jo toukokuun puolivälissä kaksituhattakaksikymmentäkuusi. Tämä kappale, joka on sijoitettu albumin toiseksi raideksi, ilmentää kaikkea sitä, mikä tekee The Rolling Stonesista rockin kiistattomia kuninkaita. Se on voimakas, riffivetoinen hymni, joka vapauttaa ensimmäisestä sekunnista lähtien uskomattoman energian ja vetää kuulijan väistämättä mukaansa. Keith Richardsin ja Ronnie Woodin kitaratyöskentely limittyy tässä täydellisesti toisiinsa ja luo tiiviin, eteenpäin vievän perustan, jonka yllä Mick Jaggerin karismaattinen ääni hallitsee elinvoimalla, joka tekee tyhjäksi kaikki ikärajat. Levy-yhtiö Polydor ei liioitellut korostaessaan tämän mestariteoksen äärimmäisen korkeaa energiatasoa ja läpitunkevaa luonnetta.
Sanoituksellisesti 'In The Stars' sukeltaa syvälle ihmisen olemassaolon eksistentiaalisiin kysymyksiin ja pohtii onnea, sallimusta ja elämän arvaamattomia käänteitä. Avausrivit, joissa ihmiset etsivät onneaan kääntämällä korttia tai heittämällä luita viskilasiin, maalaavat synkän, jopa mystisen kuvan ihmisluonnosta. Jagger laulaa suuren onnenannoksen tarpeellisuudesta, jos haluaa haastaa kohtalonsa, ja muistelee hetkeä, jolloin salama iski. Tämä metaforinen kuvakieli antaa kappaleelle runollisen syvyyden, joka ylittää selvästi tavallisen rock-lyriikan. Se on omiin suunnitelmiin puuttuvan raskaan käden jatkuva läsnäolo, joka välittää tunteen väistämättömästä korkeammasta voimasta.
Kappaleen kertosäe nousee lopulta eeppiseksi, lähes fatalistiseksi hymniksi sallimukselle. Toistuvalla vakuuttelulla siitä, että kaikki on kirjoitettu tähtiin ja kohtalomme ei ole salaisuus, yhtye luo hetken ehdotonta antautumista väistämättömälle. Tätä kohtalon hyväksymistä ei kuitenkaan ymmärretä alistumisena, vaan vapauttavana oivalluksena, joka tasoittaa tietä puhtaalle elämänilolle. Otsikkorivin intensiivinen toisto kappaleen lopussa vahvistaa tätä sanomaa ja palaa unohtumattomana mantrana kuulijan mieleen. Juuri tämä syvällisen pohdinnan ja hillittömän musiikillisen voiman sekoitus tekee 'In The Stars' -kappaleesta erinomaisen teoksen nykyaikaista rockmusiikkia.
Tanssiva huuto pimeyttä vastaan
Erityisen kiehtova piirre sanoituksessa on jyrkkä kontrasti synkän yhteiskunnallisen tilannekatsauksen ja hillittömän eskapismin kaipuun välillä. Kun Jagger laulaa myrkyllisestä pilvestä ja maassa jylläävästä sairaudesta, mukana kaikuu selvä kritiikki nykyisiä globaaleja olosuhteita kohtaan. Maininta kaapuihin pukeutuneista tuomareista, jotka vain heiluttelevat kumileimasimia, piirtää kuvan kylmästä, byrokraattisesta ja viallisesta maailmanjärjestyksestä. Mutta sen sijaan, että kappale vajoaisi melankoliaan, se tarjoaa tähän kurjuuteen äärimmäisen rock and roll -vastauksen: kehotuksen tanssia niin kauan, kunnes katto romahtaa. Kitaroiden huutaessa ja kuoron laulaessa väsymättä eteenpäin, tanssista tulee vastarinnan ja puhtaan, suodattamattoman elämänmyönteisyyden teko.
Tämä uhkaavan onnettomuuden ja hurmoksellisen vapautumisen temaattinen kaksijakoisuus vaatii visuaalista toteutusta, joka vangitsee juuri tämän raa'an, hillittömän energian. 'In The Stars' -kappaleen virallinen musiikkivideo tarjoaa juuri tämän ja paljon muuta. On aika luoda tarkempi katsaus tähän visuaaliseen spektaakkeliin, joka tuo kappaleen olemuksen mestarillisesti ruudulle.
Video esittäytyy henkeäsalpaavana kunnianosoituksena menneelle, mutta ei koskaan unohdetulle aikakaudelle, ja se vangitsee raa'an, rakeisen retro-rock-estetiikan, joka nojaa vahvasti seitsemänkymmentäluvun muotiin ja elämänasenteeseen. Visuaalista maisemaa leimaavat näyttävät nahkatakit, tyylikkäät samettipaidat ja rohkeat, huomiota herättävät kuviot, jotka sulautuvat yhteen tiheässä, savuisessa ilmapiirissä. Tästä vahvasta nostalgisesta vivahteesta huolimatta tuotanto säilyttää ehdottoman nykyaikaisen, elokuvallisen korkealaatuisuuden, joka saa jokaisen yksittäisen ruudun näyttämään huolellisesti sommitellulta maalaukselta. Juuri tämä täydellinen tasapaino vintage-viehätyksen ja modernin kuvallisen voiman välillä tekee videosta todellisen silmänilon.
Visuaalinen hurmio ja rajaton hedonismi
Juoni, mikäli tässä kuvien huumassa voidaan puhua klassisesta tarinankerronnasta, avautuu rustiikkisessa, varastohallimaisessa studiotilassa, joka tarjoaa täydellisen taustan musiikilliselle toiminnalle. Suuri, kirjava joukko ihmisiä on kokoontunut tänne juhlimaan musiikkia yhdessä. Kameratyöskentely on äärimmäisen dynaamista ja vangitsee mestarillisesti huoneen sykkivän energian. Se vaihtelee sujuvasti täysin elementissään olevien bändin jäsenten energisten lähikuvien ja tanssivan yleisön laajojen kuvien välillä. Myös värähtelevät soittimet nostetaan toistuvasti keskiöön, mikä tekee musiikin fyysisestä läsnäolosta visuaalisesti käsinkosketeltavaa.
Videon dynamiikka on henkeäsalpaavan nopeatempoista ja rakentaa suorastaan käsinkosketeltavan, intensiivisen energian. Leikkausrytmi mukautuu täydellisesti musiikillisiin kohokohtiin. Kun eteenpäin vievä rumpubiitti alkaa tai tulinen kitarasoolo halkoo huonetta, kamera reagoi keskitetyillä, intensiivisillä kuvilla, jotka vetävät katsojan suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Nämä musiikillisen loistokkuuden hetket vuorottelevat laajojen kuvien kanssa massiivisista, eloisista juhlista, joissa ihmiset tanssivat intohimolla, joka ei tunnu tuntevan rajoja. Se on visuaalinen crescendo, joka heijastaa täydellisesti kappaleen liikkeellepanevaa voimaa.
Tunnetasolla video välittää ylivoimaisen tunteen hedonismista, ehdottomasta vapautumisesta ja raa'asta intohimosta. Tunnelma on sähköistävä ja juhlava, ja keskiössä ovat yhteenkuuluvuuden tunne sekä pysäyttämätön tarve elää tässä ja nyt. Kaikista taustalla olevista kaoottisista elementeistä huolimatta täällä juhlitaan elämää sen intensiivisimmissä väreissä. Tämä visuaalinen toteutus heijastaa kappaleen keskeistä lyyristä kysymystä – haluaako tanssia, kunnes katto romahtaa – niin suoralla ja mukaansatempaavalla tavalla, että katsojana on mahdotonta vastustaa rytmiä.
Musiikillinen perintö ikuisuuteen
'In The Stars' ei kuitenkaan seiso erillisenä, vaan on osa suurempaa, kiehtovaa musiikillista palapeliä. Albumi 'Foreign Tongues' tarjoaa neljällätoista kappaleellaan vaikuttavan kirjon äänellisiä vivahteita. Virallinen kappalelista paljastaa jännittävän matkan, joka ulottuu 'Rough And Twisted' -kappaleesta toisen singlen 'Jealous Lover' sielukkaisiin R&B-vaikutteisiin ja aina päättävään 'Beautiful Delilah' -kappaleeseen asti. Tietoinen päätös jakaa albumi vinyylillä kahteen puoliskoon korostaa teoksen käsitteellistä luonnetta ja kutsuu kuulijan syventymään intensiivisesti kappalejärjestyksen dramaturgiaan.
Toinen huomionarvoinen piirre tässä The Rolling Stonesin historian uudessa luvussa on vaikuttava lista nimekkäitä vierailevia muusikoita. Legendat kuten Steve Winwood, Paul McCartney, The Curen Robert Smith ja Red Hot Chili Peppersin Chad Smith ovat jättäneet musiikilliset jälkensä 'Foreign Tongues' -albumille. Tämä sukupolvia ylittävä yhteistyö osoittaa, kuinka syvälle kunnioitus Stonesia kohtaan on juurtunut koko musiikkimaailmassa. Vaikka vieraiden tarkkoja sijoittumisia yksittäisiin kappaleisiin ei ole vielä täysin paljastettu, jo pelkästään heidän läsnäolonsa antaa albumille ylimääräisen, maagisen ulottuvuuden, joka nostaa odotukset jokaista kappaletta kohtaan mittaamattomiksi.
'Foreign Tongues' -albumin julkaisua säestää lisäksi lukuisat formaatit, jotka puhuttelevat niin perinteistä keräilijää kuin audiofiiliäkin nautiskelijaa. Digisleeve-vakiocd:stä kattavalla tekstiliitteellä klassiseen tuplavinyyliin raskaalla, mustalla vinyylillä ja aina rajoitettuun CD-boksiin asti – mikään toive ei jää täyttämättä. Erityisen mainitsemisen arvoinen on Blu-ray-painos, joka esittelee albumin immersiivisissä Dolby Atmos- ja surround-äänimiksauksissa. Nämä korkearesoluutioiset audioversiot mahdollistavat Andrew Wattin tiiviin tuotannon ja yhtyeen musiikillisen loistokkuuden kokemisen ennennäkemättömässä tilallisessa syvyydessä. The Rolling Stones todistaa 'In The Stars' -kappaleellaan ja koko uudella albumillaan vakuuttavasti, että heidän musiikillinen tulensa palaa yhä roihuten yli kuuden vuosikymmenen jälkeenkin, ja he ovat edelleen alansa kiistattomia mestareita.
